torstai 3. elokuuta 2017

Kesäsesonki puolivälissä

Kesä on jo pitkällä. Täällä ovat helteet jatkuneet melkein taukoamatta kesäkuusta lähtien, tavallista kuumempi kesä. Se muistuttaa vähän 2000-alun intiaanikesää, jolloin kuoli paljon ihmisiä kuumuuteen.

Sitten vuonna 2002 olivat ne loputtomat tulvasateet, jolloin naapurikylän Anduzen keskusta meni veden alle aiheuttaen valtavat tuhot myös muualla alueellamme monin paikoin. Ääri-ilmiöitä. Ilmaston muutoksen takia varmaan.

Heinäkuun viimeisenä päivänä Nukkenallemuseossa huokaistiin helpotuksesta. Saatiin eurolleen samat tulokset kuin viime vuonna heinäkuussa. Joten tyytyväisiä ollaan siihen. Vaikka vaatimattomina pysyvät käyntimäärämme. Pieni amatööri kotimuseo ei-turistikylässä ei vedä valtavirtoja kuten isot museot. Hyvää palautetta me silti saadaan paljon museokävijöiltä, kun he kirjoittavat vieraskirjaan.

Tilaisuuden tullen kokoelmani karttuu.

Löysin huonekalut tähän 1880-luvun nukketaloon. En tykkää kauheasti rokokoosta, mutta sain ne tavallista halvemmalla. Voin paljastaa suomalaisille sen, vaikka en hintaa ranskan blogissani kertoisi. Maksoin vain 122euroa, vaikka niiden hinnat ovat usein monta sataa. Myyjä ei tuntenut niitä arvokkaiksi itävaltalaisiksi miniatyyreiksi, joita olen nähnyt aika paljon, koska keräilijä olen ja seuraan kaikkea.

Alla netin hintaesimerkkejä. Vaikka tuo rubylane.com on kallis paikka, mutta ei kuitenkaan massatavarasta voisi moisia hintoja pitää sielläkään. Antiikkia se on.
https://www.rubylane.com/item/731642-1108CT008/Antique-Viennese-Austrian-Enamel-Silver-Miniature 
https://www.rubylane.com/item/760423-DHF-659/Three-Matching-Pieces-Viennese-Enamel-Furniture?search=1 

Tämä on 1800-luvun lopun itävaltalaista wieniläistä ylellistä käsityötä. Käsin posliinimaalatut romanttisaiheiset (Fragonard, Watteau...) pinnat koristeellisine pronssi- tai kuparikullattuine reunoineen. Hyväkuntoiset vielä.

Nyt täytyy tehdä nukketaloon valeikkuna(t) silkkiverhoineen, matto, suunnitella niiden värit jne. Mielikuvitus alkaa jo lentää.

Vaikka tuo sisusta tulee näkyviin vain netissä, jonne laitan kuvat. Täällä paikan päällä en voi nukketaloa avata ja näyttää museokävijöille, koska se on ikkunalla ja vaikeapääsyinen.


Tämä nukketalo aukeaa katosta, katto pois. Siinä 1800-luvun tekotapa, vaikka näkee niitä myöhemminkin.

Alkuperäinen tapetti.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Uutta museovahtia etsimässä

Hello
Thank you for speaking to us today. We enjoyed meeting you.
We have never met a person from Finland before. Our first impression was wonderful.
Have a nice summer with your new dog.
Suzie and Jack


________________________________________________

Perjantaina oltiin menossa Vallérargues'iin koiraa adoptoimaan, mutta eksyttiin tieltä.

Kysyin pyöräillijöiltä, joita oli matkan varrella. He olivat amerikkalaisia ja osasivat neuvoa, koska tunsivat alueen. Innostuin hiukan juttelemaan, koska täällä ei amerikkalaisia oikein koskaan näe...Meillä oli hauska hetki ja he ottivat selfien.

Kun saavuttiin Vallérargues'iin, valitettavasti siellä ei ollutkaan sopivaa koiraa adoptoitavaksi. Muuten oli mukava kesäreisu.

Monet kerrat matkalla eksyminen ja pelkkä tien kysyminen on tuonut mukanaan mukavia kohtaamisia. Kuten nytkin.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

#Museoviikon #Ruoka teemasta


Valistuksen Lukukirja,
Hilden - Noponen - Relander - Tamminen, Helsinki, 1937, Raittiuskansan kirjapaino Oy.

Forssan kirpparilta löysin tämän vanhan koulukirjan. Otin siitä pari kertomusta #MuseumWeekin #Food teemaan eilen Twitteriin.

https://twitter.com/1000histoires
Huomenna Museoviikon teemana on #musiikki.

Radiossa huomenna

Paikallisradio oli tänään täällä tekemässä ohjelmaa museosta. He ottivat yhteyttä sähköpostitse.

Nuori radiotoimittaja tuli sitten tänään. Hän oli löytänyt museomainoksen Alèsin turistitoimistosta, ei tiennyt ennen tämän museon olemassaolosta, vaikka on naapurikylästä. Kiinnostusta oli ja sen huomasi, koska radioäänitystä kesti 40min, vaikka toisaalta sitä leikataan aina. Meillä oli mukava keskustelu.

Nätti punapäinen teerenpisamakasvoinen ranskatar kertoi tykänneensä aina nukeista ja isän tekemä nukketalokin hänellä oli ollut pienenä. He olivat paljon matkustaneet perheen kanssa. Siinä yksi syy, miksi hän tuli tänne katsomaan.

Sanoin, että tämä museo on syntynyt matkojeni varrella. Ideoita saa matkustaessa ja matkatessa lähemmäs tai kauemmas, kun on liikkeellä, vaikka kävellen olisi. "Ikkunat" ovat silloin auki koko maailmaan. Mieli on avoin, ollaan kuin löytöretkellä elämässä. Ajatukset tuulettuvat enemmän kuin silloin, jos pitää "ikkunansa" aina kiinni ja jää suljettuna omaan pieneen maailmaansa.

Siitä on aikaa, kun ollaan päästy radioon viimeksi. Se riippuu toimittajista. Ei ole ketään meistä kiinnostunut pitkään aikaan.

Huomenna päivällä tuo haastattelu tulee radiosta. Uusinta perjantaina ja lauantaina. Alla linkki radion sivuille:

https://www.radiointerval.fr/

Vieraskirjaan pyydän kaikkia kirjoittamaan aina kun vaan se on mahdollista. Tällä kertaa ei ollut kiirettä haittaamassa, kuten nykypäivänä liian usein on monilla ihmisillä.