torstai 3. elokuuta 2017

Kesäsesonki puolivälissä

Kesä on jo pitkällä. Täällä ovat helteet jatkuneet melkein taukoamatta kesäkuusta lähtien, tavallista kuumempi kesä. Se muistuttaa vähän 2000-alun intiaanikesää, jolloin kuoli paljon ihmisiä kuumuuteen.

Sitten vuonna 2002 olivat ne loputtomat tulvasateet, jolloin naapurikylän Anduzen keskusta meni veden alle aiheuttaen valtavat tuhot myös muualla alueellamme monin paikoin. Ääri-ilmiöitä. Ilmaston muutoksen takia varmaan.

Heinäkuun viimeisenä päivänä Nukkenallemuseossa huokaistiin helpotuksesta. Saatiin eurolleen samat tulokset kuin viime vuonna heinäkuussa. Joten tyytyväisiä ollaan siihen. Vaikka vaatimattomina pysyvät käyntimäärämme. Pieni amatööri kotimuseo ei-turistikylässä ei vedä valtavirtoja kuten isot museot. Hyvää palautetta me silti saadaan paljon museokävijöiltä, kun he kirjoittavat vieraskirjaan.

Tilaisuuden tullen kokoelmani karttuu.

Löysin huonekalut tähän 1880-luvun nukketaloon. En tykkää kauheasti rokokoosta, mutta sain ne tavallista halvemmalla. Voin paljastaa suomalaisille sen, vaikka en hintaa ranskan blogissani kertoisi. Maksoin vain 122euroa, vaikka niiden hinnat ovat usein monta sataa. Myyjä ei tuntenut niitä arvokkaiksi itävaltalaisiksi miniatyyreiksi, joita olen nähnyt aika paljon, koska keräilijä olen ja seuraan kaikkea.

Alla netin hintaesimerkkejä. Vaikka tuo rubylane.com on kallis paikka, mutta ei kuitenkaan massatavarasta voisi moisia hintoja pitää sielläkään. Antiikkia se on.
https://www.rubylane.com/item/731642-1108CT008/Antique-Viennese-Austrian-Enamel-Silver-Miniature 
https://www.rubylane.com/item/760423-DHF-659/Three-Matching-Pieces-Viennese-Enamel-Furniture?search=1 

Tämä on 1800-luvun lopun itävaltalaista wieniläistä ylellistä käsityötä. Käsin posliinimaalatut romanttisaiheiset (Fragonard, Watteau...) pinnat koristeellisine pronssi- tai kuparikullattuine reunoineen. Hyväkuntoiset vielä.

Nyt täytyy tehdä nukketaloon valeikkuna(t) silkkiverhoineen, matto, suunnitella niiden värit jne. Mielikuvitus alkaa jo lentää.

Vaikka tuo sisusta tulee näkyviin vain netissä, jonne laitan kuvat. Täällä paikan päällä en voi nukketaloa avata ja näyttää museokävijöille, koska se on ikkunalla ja vaikeapääsyinen.


Tämä nukketalo aukeaa katosta, katto pois. Siinä 1800-luvun tekotapa, vaikka näkee niitä myöhemminkin.

Alkuperäinen tapetti.


Tässä alimmaisessa kuvassa näkyvät uudet silkkiverhot vanhoine pitseineen. Noita valeikkunaverhoja olen tehnyt aika moniin nukketaloihin.